Muistelen yläasteaikaa ja kaikkia tapahtumia... Tuntui mahtavalta päästä yläasteelle, mutta ei se kuitenkaan ollut niin siistiä ja helppoa kuin oli kuvitellut.. Paineet olivat aivan toisenlaiset ja kilpailua oli luokassa entistä enemmän.. Ihastumisia oli ja "piireihin" oli päästävä mukaan, koska ulkopuolelle ei halunnut jäädä.. Seiska luokalla mua kiusattiin, en tiedä syytä.. Se oli sellaista ihmeellistä tuijottamista ja kuiskimista... Mun isoveli oli silloin yhdeksännellä luokalla ja sitä kiusattiin myös, puolustin veljeäni todella paljon ja siitä kiusaajat siirtyivät kiusaaman sitten mua, kait sen takia, koska olin vahvempi ja itsevarmuutta oli vielä jäljellä.. Lopulta seiska päättyi ja pääsin kesälomalle, se oli ehkä kesäloma, joka muutti kaiken.. Sain uusia kavereita ja kasvoin naiseksi.. Kahdeksas luokka alkoi ja siitä alkoi myös ryyppääminen, tupakoiminen, se kamala resuaminen ja kiukuttelu, murrosikä.. Se oli varmasti vanhemmilleni kamalaa aikaa.. Paiskoin ovia ja saatoin sotkea huoneeni sekunnissa, vihasin elämääni.. 
Sitten menin töihin koulun lomassa, pidin kerhoja ja harrastin paljon... Joka päivä oli jotain menoa ja joskus olin vasta puoli yhdeksän kotona, koska harrastin niin paljon.. Mutta sitten, ihastuin poikaan, jolla oli "väärä" tausta, rikkonainen perhe, tykkäsin pojasta, mutta en voinut alkaa hänen kanssaan, mitä ihmiset olisivat silloin ajatelleet ja eivät vanhemmat olisi ikinä hyväksyneet. Poika alkoi toisen tytön kanssa ja minulla alkoi bulimia.. Syömisellä ja oksentamisella helpotin omaa pahaa oloani.. Kaikki kävivät kaupan, karkit, keksit, pullat.. Se mikä meni alas tuli myös ylös, en pitänyt mitään sisälläni.. Oksentelua jatkui kauan, kahdeksasluokka meni usvassa, ryyppäsin, poltin, bailasin, oksensin, voin pahoin.. Välillä tuntui, että pidin perheeni pystyssä, vanhemmillani oli kovat riidat, isä oli aina poissa, olin se liima joka vakuutti kaikille, että meillä menee kaikki hyvin. Kulissit olivat aina kunnossa.. 
Jatkan pian..